Tunnen opintojaksossa käytetyt termit ja tiedän mitä ne tarkoittavat. Osaan syventyä erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin ja hyödyntää niiden läpikäymisessä opintojaksossa opittuja asioita.
Opintojakson myötä tiedän teksti- ja diskurssianalyysin perusteet. Osaan hyödyntää niitä tekstien tulkinnassa. Aikaisempaan tietotaitooni verraten, tietoni teksteistä ja diskursseista ovat syventyneet. Nyt näen tekstit seyvempää kuin vain joukkona sanoja. Tiedon lisääntymisen sivutuotteena on se, että aivan arkipäiväisiä tekstejä on alkanut katsomaan eri tavalla. Opintojakson aikana tuli vastaan tilanteita, joissa pragmatiikka oli keskeisessä roolissa. Esimerkkinä tästä mainitsemani tilanne, jossa kaveri ei ymmärtänyt vihjettäni tulla kyydissäni. Tulevassa ammatissani tarvitsen pragmatiikan tietämystä, sillä tulkatessani minun on välitettävä puhujan viestin ydinmerkitys. Ymmärrän semantiikan perusteita. Kuten pragmatiikasta, on semantiikan perusteistakin hyötyä. Viittomakielen oppitunneilla meidän on täytynyt miettiä sanojen ja lauseiden merkityksiä. Suomen kielen oppituntien perusteella olen kokenut pääseväni paremmin kiinni käännettäviin teksteihin. Kohteliaisuuden ylä- ja alalajit osaan mielestäni hyvin. Työssä tulee vastaan paljon eri kohtelaisuuden muotoja, koska tulkin työympäristö on kaikkialla. Tässä ammatissa tapaa ihmisiä eri statusluokista ja kulttuureista.
Opintojaksossa tekemämme harjoitteet auttavat meitä tulkin ammatissa. Esimerkiksi multimodaalisuutta käsittelevillä oppitunneilla tehdyissä harjoituksissa meidän tuli vaihdella eri roolien välillä. Harjoituksissa sai kunnolla heittäytyä rooliin ja vähän ehkä liioitellakin, mikä teki niistä erittäin mieluisia. Tulkin on ammatissaan osattava vaihdella eri roolien välillä. Roolinvaihto tuo tulkkeeseen selkeyttä sekä tekee siitä elävämmän.
Haluaisin tietää lisää multimodaalisuudesta, vaikka kävimmekin sitä läpi melko tarkasti. Multimodaalisuus oli mielestäni opintojakson parasta antia. Koin sen hyödyttävän minua tulevassa ammatissani eniten. Ehkä myös senkin takia, että sitä olemme harjoitelleet myös toisessa opintojaksossa.
Olen kiinnostunut enemmän suomen kielen yksittäisistä sanoista kuin pitkistä teksteistä ja tekstien analysoimisesta. Synonymia, homonymia ja polysemia ovat asioita, jotka jäivät opintojaksossa vähemmälle huomiolle. Osaan semantiikan perusteita, mutta minun on kerrattava luettelemiani käsitteitä.
Omalle oppimispäiväkirjalleni antaisin arvosanan kolme (3). Oppimispäiväkirjassa näkyy monien aiheiden käsittely, mutta kirjoitukset eivät ole syväluotaavia analyysejä. Kirjoitukset ovat hyvin lyhyitä ja niissä käydään läpi pintaraapaisuna opintojakson teoriaa. Vaikka tekstit ovat lyhyitä, on opiskelija osoittanut osaavansa linkittää oppimaansa arkielämässä tekemiinsä havaintoihin. Teksteissä on hyödynnetty opintojaksovastaavan antamaa kirjallisuutta. Oppimispäiväkirja sisältää lähinnä vain tilanteita ja teoriaa, joten tekstien tutkiminen on jätetty pois. Opiskelija kertoo oppimispäiväkirjassa tekemiään havaintoja. Oppitunneilla tehdyistä harjoituksista hän on osannut poimia tekemiään muutoksia. Tästä esimerkkinä puheentuottamisharjoitus, jossa kohderyhmä vaihteli. Opintojakson tavoitteet tuntuvat täyttyneen 65 - 74%:sti. Tulevaisuudessa opiskelija osaa hyödyntää oppimaansa myös työelämässä.
maanantai 27. huhtikuuta 2015
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Avaimet onneen -tekstin analysointi
Luin suuresti ihannoimani Jouni Hynysen kolumnin Avaimet onneen. (http://jounihynynen.suurtampere.fi/2014/08/13/avaimet-onneen/ 26.4.2015)
Kolumni kertoo siitä, kuinka naiset koko ajan tavoittelevat onnea -siinä onnistumatta. Ainaisen onnenetsimisen tiellä ovat liian suuret itselle asetetut tavoitteet. Kolumnin mukaan naisilla on jatkuva tarve hallita kaikkea. Heidän on hallittava miestänsä, ulkonäköään ja käytöstään. Naiset vain pidättelevät kaikkea, kun samaan aikaan miehet ottavat rennosti. Miehet antavat kaiken tulla ulos. Sekä mielipiteiden että pierujen.
Kolumni on mielestäni melko lyhyt. Asiasisältö on tiukasti kiinni miesten ja naisten välisissä toimintatapojen eroavaisuuksissa. Hynynen luettelee mielestään epämiehekkäitä piirteitä: homoseksualisti, olkalaukkuhippi, sivari, sisustussuunnittelija ja balettitanssija. Kolumnissa on mainittu öykkäröivät naiset kotikaupunkinsa Lappeenrannan lähikapakoissa öykkäröivät naiset.
Hynynen luo kuvat perusmiehestä ja -naisesta:
Perusmies:
Kolumni kertoo siitä, kuinka naiset koko ajan tavoittelevat onnea -siinä onnistumatta. Ainaisen onnenetsimisen tiellä ovat liian suuret itselle asetetut tavoitteet. Kolumnin mukaan naisilla on jatkuva tarve hallita kaikkea. Heidän on hallittava miestänsä, ulkonäköään ja käytöstään. Naiset vain pidättelevät kaikkea, kun samaan aikaan miehet ottavat rennosti. Miehet antavat kaiken tulla ulos. Sekä mielipiteiden että pierujen.
Kolumni on mielestäni melko lyhyt. Asiasisältö on tiukasti kiinni miesten ja naisten välisissä toimintatapojen eroavaisuuksissa. Hynynen luettelee mielestään epämiehekkäitä piirteitä: homoseksualisti, olkalaukkuhippi, sivari, sisustussuunnittelija ja balettitanssija. Kolumnissa on mainittu öykkäröivät naiset kotikaupunkinsa Lappeenrannan lähikapakoissa öykkäröivät naiset.
Hynynen luo kuvat perusmiehestä ja -naisesta:
Perusmies:
- piereskelee
- kuuntelee Metallicaa, Iron Maidenia tai muuta ns. huonoa musiikkia
- kiroilee
- juo kaljaa
- seuraa urheilua televisiosta
- arvostelee äänekkäästi suomalaisurheilijoita
- eivät kykenisi itse heittämään edes naisten kuulassa kuutta metriä.
Perusnainen:
- vertailee itseään muihin naisiin
- miettii paljon ulkonäköään ja sitä, onko hän rantakunnossa
- pidättelee tunteitaan, mikä johtaa murjottavaan ilmeeseen kasvoilla
- kuuntelee J. Karjalaista ja elää kappaleiden haavemaailmoissa. Silti mitään ei tapahdu, vaikka kappaleissa luodaankin odotuksia ihmeellisistä tapahtumista.
- haluaa hallita kaikkea ja kaikkia.
Naisen liika miettiminen ja halu hallita johtavat Hynysen mielestä totalitääriseen hulluuteen. Hynysen kolumnin pääsanoma on...
Naisten tulisi rentoutua!! Eli syödä grilliruokaa ja päästää kaikki synkimmätkin tunteensa ulos.
Tieto perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin naisista. Hän on elämänsä aikana kohdannut monia naisia ja tehnyt empiiristä tutkimusta. Hynynen itse edustaa perusmiestä. Ja myös tunnustaa sen.
Kolumnissa Hynynen esittää sekä naisten että miesten mielipiteitä. Kolumnissa näkyvät vahvasti miesten ja naisten asenteet. Kolumni on aikaisempien tekstien tavoin kärjistävä. Tekstissä tuodaan esille naisten käyttäytymismalleja ja sitä, kuinka he olisivat usein pahalla tuulella. Tekstien kiinnostavuus on siinä, että Hynynen kirjoittaa yleistävästi sekä hyödyntää stereotypioita. Kuten tämä naisten jatkuva pahantuulisuus.
Jos miehet koettaisivat jatkuvasti hallita kaikkea, mitä kävisi? Sitä teksti ei kerro, sillä pääosassa on naisten tapa haluta hallita kaikkea ympärillä olevaa.
Koluminissa käytetään seuraavanlaisia käsitteitä:
Jos miehet koettaisivat jatkuvasti hallita kaikkea, mitä kävisi? Sitä teksti ei kerro, sillä pääosassa on naisten tapa haluta hallita kaikkea ympärillä olevaa.
Koluminissa käytetään seuraavanlaisia käsitteitä:
- kesähattutäti
- naiseus
- piereskellä
- kiroilla
- norsun v***u
- perkele
- öykkäröivä
- totalitäärinen hulluus
- grilliruokaa
Käsitteet ovat kärjistäviä. Yleensä yllämainittuja käsitteitä ei käytettäisi asiatyylisessä tai tieteellisessä tekstissä. Hynynen on lisäksi keksinyt oman sanan: kesähattutäti. Kolumni huvittaa sekä herättää keskustelua,sillä kärjistävät sanavalinnat saavat ihmiset miettimään asioita. Uskon, että teksti tarkoituksena on myös herättää keskustelua. Yhtenä tehokeinona on käytetty esimerkiksi viittausta perhesurmiin. Viimeisen vuoden aikana on tullut enemmän ilmi naisten tekemiä perhesurmia, kuin aikaisemmin. Se aihe on puhuttanut ihmisiä paljon, sekä uutiset ovat saaneet päättäjiä miettimään asioita uudelleen. Tämä kolumni on erityisesti suunnattu naisille.
Lähteet:
- Mikkola, Aila & Turja, Hanna-Kaisa 2015. Tekstit ja diskurssit. Diasarja. Suomen kieli 3 Tekstit ja diskurssit. Kuopio: Humanistinen ammattikorkeakoulu.
Asiointitilanteen analysointi
Lääkärin vastaanotolla 17.4.2015
Vuorovaikutustilanne ol rento ja hyväntuulinen, vaikka kyseessä olikin lääkärikäynti. Paikalla oli vain minä (potilas) ja lääkäri. Välillämme oli statusero, mutta se ei mielestäni tuonut lainkaan ongelmia.
Keskustelu eteni lääkärin johdolla. Pääasiassa niin, että hän kysyi ja minä vastasin. Kertomuksistani lääkäri poimi asioita, joihin liittyviä jatkokysymyksiä hän esitti. Aivan keskustelun alussa lääkäri tulosti minulle kaksi sivua tekstiä sairaudestani. Keskustelu eteni lääkärin vastaanottokeskustelulle tyypillisin piirtein: tervehditään, kerrotaan vastaanoton syy, keskustellaan oireista ja lopulta saadaan jonkinlainen ratkaisu aikaiseksi. Tällä kertaa vain keskustelimme, eikä tutkimuksille ollut tarvetta. Ajattelin ennen vastaanottoa, että alkukeskustelun jälkeen lääkäri aloittaisi tutkimukset.
Ymmärsimme toisiamme, sillä kumpikaan ei käyttänyt vaikeita slangisanoja. Yleensä lääkärit saattavat käyttää vaikeasti ymmärrettävää jargonia. Tällä vastaanotolla lääkäri nimenomaan avasi minulle sairautta ja pyrki siihen, että minä potilaana ymmärrän tilanteeni ennen kuin voisin aloittaa hoidon. Minusta oli mukava saada lisätietoa sekä keskustella ilman statuserojen tuomia vuorovaikutuksellisia ongelmia.
Lähteet:
Vuorovaikutustilanne ol rento ja hyväntuulinen, vaikka kyseessä olikin lääkärikäynti. Paikalla oli vain minä (potilas) ja lääkäri. Välillämme oli statusero, mutta se ei mielestäni tuonut lainkaan ongelmia.
Keskustelu eteni lääkärin johdolla. Pääasiassa niin, että hän kysyi ja minä vastasin. Kertomuksistani lääkäri poimi asioita, joihin liittyviä jatkokysymyksiä hän esitti. Aivan keskustelun alussa lääkäri tulosti minulle kaksi sivua tekstiä sairaudestani. Keskustelu eteni lääkärin vastaanottokeskustelulle tyypillisin piirtein: tervehditään, kerrotaan vastaanoton syy, keskustellaan oireista ja lopulta saadaan jonkinlainen ratkaisu aikaiseksi. Tällä kertaa vain keskustelimme, eikä tutkimuksille ollut tarvetta. Ajattelin ennen vastaanottoa, että alkukeskustelun jälkeen lääkäri aloittaisi tutkimukset.
Ymmärsimme toisiamme, sillä kumpikaan ei käyttänyt vaikeita slangisanoja. Yleensä lääkärit saattavat käyttää vaikeasti ymmärrettävää jargonia. Tällä vastaanotolla lääkäri nimenomaan avasi minulle sairautta ja pyrki siihen, että minä potilaana ymmärrän tilanteeni ennen kuin voisin aloittaa hoidon. Minusta oli mukava saada lisätietoa sekä keskustella ilman statuserojen tuomia vuorovaikutuksellisia ongelmia.
Lähteet:
- Ilkeilyn kahdet kasvot, Pirkko Muikku-Werner, 2012
tiistai 14. huhtikuuta 2015
Kohteliaisuus
Käsite 'kohteliaisuus' selittää meidän kielellistä ja sosiaalista käyttäytymistä. Kohteliaisuus perustuu siihen, miten toinen osapuoli odottaa itseään kohdeltavan. "Kohteliaisuus on tietyn koodin ohjaamaa, pääosin opittua funktionaalista käyttäytymistä, jonka lähtökohtana ovat vastapuolen emotionaaliset odotukset ja jonka päämotiivina on tyydyttää nuo odotukset." (Matti Larjavaara, http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=510 , 14.4.2015)
Puhekumppania kohtaan on kohteliasta olla persoonaton, ja pitää sopiva etäisyys. Kumppanin negatiivisia kasvoja uhkaa esimerkiksi liian lähelle tuleminen. Tästä voisin antaa esimerkin Korean matkastani. Tapasimme uuden ihmisen. Jo ensitunneilla hän koki sopivaksi koskettaa hiuksiamme, vaatteitamme, korujamme ja koki sopivaksi kulkea käsikynkässä. Ei ollut merkkiä Kaakkois- Aasiassa vallitsevasta etäkohteliaisuudesta. Ajattelin sen olevan vallalla myös Koreassa. Suomalaisena ja omaa tilaa arvostavana ihmisenä tilanne tuntui kiusalliselta. Hän vain tarttui kädestäni ja totesi: "Let's go!" Selitin hänelle, että Suomessa harva kulkee käsikynkässä, edes puolisonsa kanssa. Annoin kuitenkin hänen pitää kädestäni. Jotenkin minua vain säikäytti sellainen, että ensimmäisellä tapaamisella tullaan niinsanotulle reviirilleni. Ja vielä, kun muutenkin tapaaminen oli hieman rasittava. Negatiivisessa kohteliaisuudessa suojellaan kuulijaa juurikin sillä, että annetaan toiselle elintilaa. Etäkohteliaisuudessa me suomalaiset olemme viileitä ja pidämme etäisyyttä.
Positiivisia kasvoja tulisi vain kannustaa. Kuulija tuntee olevansa hyväksytty, jos vastapuoli osoittaa hänelle pitämistä ja on hänelle ystävällinen. Myönteinen käyttäytyminen tai teeskentely ovat avainasemassa, kun puhumme positiivisesta kohteliaisuudesta.
Huomasimme matkallamme, että korealaisille ei ole välttämätöntä pitää esittelykierrosta ensi kertaa tavatessa. Tapasimme uusia korealaisia ja ihmettelimme hieman negatiivisesti sitä, että kukaan ei pyytänyt meitä esittäytymään. Pian huomasimme, että siellä päin ei ole tapana esittäytyä. Suomessahan yleensä ensimmäisenä esittäydytään.
Kohteliaisuuden lajeja
Peruskohteliaisuuden alueella kuulija olettaa vastapuolelta sosiaalista huomaamista ja hyväksyntää. On olemassa universaaliset käsitykset siitä, mikä on kohteliasta. Peruskohteliaisuutta on avoin katse, kääntyminen toisen puoleen, hymy tai ystävällinen sana. Larjavaaran tulkinnat osoittavat, että yleisin epäkohtelias teko on peruskohteliaisuuden laiminlyönti. On epäkohteliasta olla yliolkainen, jättää huomiotta, ohittaa ja olla kuuntelematta. Peruskohteliaisuus voidaan jakaa status-, reviiri-, kumppani- ja pitämiskohteliaisuudeksi.
Statuskohteliaisuus
Statuskohteliaisuus (mm. toisen kunnioittaminen) liittyy yksilön arvoon tai asemaan. Se perustuu eläimienkin keskuudessa vallitsevaan hierarkiaan, jossa yksi on ylinnä antamassa käskyjä. Statuskohteliaisuuteen kuuluu toimijan ja vastapuolen välinen etäisyys. Usein alempi on mukavuusalueellaan silloin, kun etäisyys ylempänä olevaan on pidempi. Statuskohteliaisuus perinteisintä etäkohteliaisuutta.
Reviirikohteliaisuus
Tässä kunnioitetaan vastapuolen koskemattomuutta ja yksityistä aluetta. Aiemmin mainitsemani esimerkki etäkohteliaisuuden rikkomisesta sopii myös reviirikohteliaisuuteen. Mielestäni uusi tuttavamme oli käyttäytyi liian tuttavallisesti. Reviirikohteliaisuuden vaatimuksia loukkaavat aiheeton puhuttelu, seuraan tunkeutuminen, tuttavallisuus, henkilökohtaisten asioiden utelu tai liika tietäminen, toisen arkoihin asioihin puuttuminen. Vaatimuksia ei rikota vain uusien tuttavuuksien kanssa, sillä läheistenkin kanssa voi ilmetä erimielisyyksiä. Esimerkiksi siitä, kuinka paljon saa muille paljastaa toisen yksityisestä elämästä.
Reviirikohteliaisuutta voi varjella hienotunteisuudella, välimatkalla ja pidättyväisyydellä.
Kumppanikohteliaisuus
Irrottaudutaan statuksesta ja iloitaan yleisestä veljeydestä tai sisaruudesta. Tulkin ammatissa tämä merkkaa sitä, että tulkit ovat solidaarisia omaa ammattikuntaansa kohtaan. Tulkit keskenään iloitsevat yhteisestä ammattivalinnastaan sekä tukee kollegoja.
Pitämiskohteliaisuus
Vastaa jokaisessa yksilössä olevaan tarpeeseen tuntea itsensä pidetyksi. Yksilö tuntee itsensä turvattomaksi, kun tajuaa olevansa muiden mielestä vastenmielinen.
Hymyllä voidaan ilmaista mieltymystä ja pitämistä. Useissa kulttuureissa hymy kertoo miellyttämisen halusta.
Lähteet:
Puhekumppania kohtaan on kohteliasta olla persoonaton, ja pitää sopiva etäisyys. Kumppanin negatiivisia kasvoja uhkaa esimerkiksi liian lähelle tuleminen. Tästä voisin antaa esimerkin Korean matkastani. Tapasimme uuden ihmisen. Jo ensitunneilla hän koki sopivaksi koskettaa hiuksiamme, vaatteitamme, korujamme ja koki sopivaksi kulkea käsikynkässä. Ei ollut merkkiä Kaakkois- Aasiassa vallitsevasta etäkohteliaisuudesta. Ajattelin sen olevan vallalla myös Koreassa. Suomalaisena ja omaa tilaa arvostavana ihmisenä tilanne tuntui kiusalliselta. Hän vain tarttui kädestäni ja totesi: "Let's go!" Selitin hänelle, että Suomessa harva kulkee käsikynkässä, edes puolisonsa kanssa. Annoin kuitenkin hänen pitää kädestäni. Jotenkin minua vain säikäytti sellainen, että ensimmäisellä tapaamisella tullaan niinsanotulle reviirilleni. Ja vielä, kun muutenkin tapaaminen oli hieman rasittava. Negatiivisessa kohteliaisuudessa suojellaan kuulijaa juurikin sillä, että annetaan toiselle elintilaa. Etäkohteliaisuudessa me suomalaiset olemme viileitä ja pidämme etäisyyttä.
Positiivisia kasvoja tulisi vain kannustaa. Kuulija tuntee olevansa hyväksytty, jos vastapuoli osoittaa hänelle pitämistä ja on hänelle ystävällinen. Myönteinen käyttäytyminen tai teeskentely ovat avainasemassa, kun puhumme positiivisesta kohteliaisuudesta.
Huomasimme matkallamme, että korealaisille ei ole välttämätöntä pitää esittelykierrosta ensi kertaa tavatessa. Tapasimme uusia korealaisia ja ihmettelimme hieman negatiivisesti sitä, että kukaan ei pyytänyt meitä esittäytymään. Pian huomasimme, että siellä päin ei ole tapana esittäytyä. Suomessahan yleensä ensimmäisenä esittäydytään.
Kohteliaisuuden lajeja
Peruskohteliaisuuden alueella kuulija olettaa vastapuolelta sosiaalista huomaamista ja hyväksyntää. On olemassa universaaliset käsitykset siitä, mikä on kohteliasta. Peruskohteliaisuutta on avoin katse, kääntyminen toisen puoleen, hymy tai ystävällinen sana. Larjavaaran tulkinnat osoittavat, että yleisin epäkohtelias teko on peruskohteliaisuuden laiminlyönti. On epäkohteliasta olla yliolkainen, jättää huomiotta, ohittaa ja olla kuuntelematta. Peruskohteliaisuus voidaan jakaa status-, reviiri-, kumppani- ja pitämiskohteliaisuudeksi.
Statuskohteliaisuus
Statuskohteliaisuus (mm. toisen kunnioittaminen) liittyy yksilön arvoon tai asemaan. Se perustuu eläimienkin keskuudessa vallitsevaan hierarkiaan, jossa yksi on ylinnä antamassa käskyjä. Statuskohteliaisuuteen kuuluu toimijan ja vastapuolen välinen etäisyys. Usein alempi on mukavuusalueellaan silloin, kun etäisyys ylempänä olevaan on pidempi. Statuskohteliaisuus perinteisintä etäkohteliaisuutta.
Reviirikohteliaisuus
Tässä kunnioitetaan vastapuolen koskemattomuutta ja yksityistä aluetta. Aiemmin mainitsemani esimerkki etäkohteliaisuuden rikkomisesta sopii myös reviirikohteliaisuuteen. Mielestäni uusi tuttavamme oli käyttäytyi liian tuttavallisesti. Reviirikohteliaisuuden vaatimuksia loukkaavat aiheeton puhuttelu, seuraan tunkeutuminen, tuttavallisuus, henkilökohtaisten asioiden utelu tai liika tietäminen, toisen arkoihin asioihin puuttuminen. Vaatimuksia ei rikota vain uusien tuttavuuksien kanssa, sillä läheistenkin kanssa voi ilmetä erimielisyyksiä. Esimerkiksi siitä, kuinka paljon saa muille paljastaa toisen yksityisestä elämästä.
Reviirikohteliaisuutta voi varjella hienotunteisuudella, välimatkalla ja pidättyväisyydellä.
Kumppanikohteliaisuus
Irrottaudutaan statuksesta ja iloitaan yleisestä veljeydestä tai sisaruudesta. Tulkin ammatissa tämä merkkaa sitä, että tulkit ovat solidaarisia omaa ammattikuntaansa kohtaan. Tulkit keskenään iloitsevat yhteisestä ammattivalinnastaan sekä tukee kollegoja.
Pitämiskohteliaisuus
Vastaa jokaisessa yksilössä olevaan tarpeeseen tuntea itsensä pidetyksi. Yksilö tuntee itsensä turvattomaksi, kun tajuaa olevansa muiden mielestä vastenmielinen.
Hymyllä voidaan ilmaista mieltymystä ja pitämistä. Useissa kulttuureissa hymy kertoo miellyttämisen halusta.
Lähteet:
- (Matti Larjavaara, http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=510 , 14.4.2015)
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Konteksti ja esimerkki
Konteksti helpottaa toisen ymmärtämistä (ja jopa rivienvälistä lukemista). Se toimii tulkintakehyksenä, joka sisältää puhujan ja kuulijan yhdessä jakamaa informaatiota. Sen tiedon avulla viestiminen onnistuu, jos onnistuu. Konteksti jäsentyy pysyvän ja yleisen tiedon, myös kielellisen kooditiedon avulla.
Ajatellaan, että lääkärikäynnillä lääkäri johtaa tilannetta ja esittää paljon kysymyksiä. Kirjassa 'Ilkeilyn kahdet kasvot' (Pirkko Muikku-Werner, 2012) kerrotaan vastaanottokeskustelun muuttuneen. En ole huomannut muutosta, sillä olen käynyt toistuvasti lääkärissä vasta tämän ja edellisen vuoden aikana. Olin kuitenkin hämmästynyt, miten paljon minun tuli puhua. Lääkäri esitti laajoja kysymyksiä, joihin oli vaikea vastata lyhyesti. Menin hämilleni, koska oli niin paljon kysymyksiä.
Lääkärikäynneilläkin on tietynlainen sosiaalinen konteksti. Lääkärillä on enemmän tietoa sairaudesta kuin minulla. Lääkäreiden ajatellaan olevan paljon tietäviä. Minua huvitti se, että lääkäri kysyi minulta käännösapua hänen tehdessään englanninkielistä lääkelistaa. Jotenkin se tuntui niin poikkeavalta. Ymmärrän toki, että kaikkia sanoja ei voi muistaa ilman sanakirjaa. En vain voinut sen jälkeen suhtautua lääkäriin niin vakavasti kuin ennen. Tuo tilanne osoitti, että ammattilainenkin voi erehtyä.
Lähteet:
Ajatellaan, että lääkärikäynnillä lääkäri johtaa tilannetta ja esittää paljon kysymyksiä. Kirjassa 'Ilkeilyn kahdet kasvot' (Pirkko Muikku-Werner, 2012) kerrotaan vastaanottokeskustelun muuttuneen. En ole huomannut muutosta, sillä olen käynyt toistuvasti lääkärissä vasta tämän ja edellisen vuoden aikana. Olin kuitenkin hämmästynyt, miten paljon minun tuli puhua. Lääkäri esitti laajoja kysymyksiä, joihin oli vaikea vastata lyhyesti. Menin hämilleni, koska oli niin paljon kysymyksiä.
Lääkärikäynneilläkin on tietynlainen sosiaalinen konteksti. Lääkärillä on enemmän tietoa sairaudesta kuin minulla. Lääkäreiden ajatellaan olevan paljon tietäviä. Minua huvitti se, että lääkäri kysyi minulta käännösapua hänen tehdessään englanninkielistä lääkelistaa. Jotenkin se tuntui niin poikkeavalta. Ymmärrän toki, että kaikkia sanoja ei voi muistaa ilman sanakirjaa. En vain voinut sen jälkeen suhtautua lääkäriin niin vakavasti kuin ennen. Tuo tilanne osoitti, että ammattilainenkin voi erehtyä.
Lähteet:
- Ilkeilyn kahdet kasvot' (Pirkko Muikku-Werner, 2012)
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
"Se on katoava luonnonvara tämä mualainen."
Kaupassa työskennellessä kohtaa asiakkaita eri ikäryhmistä.
Lapsien kuulee usein käyttävän savon murretta, mikä kuulostaa vallan suloiselta. He oppivat puhetyylin ja murteen omilta vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Nuoret savolaiset eivät "väännä" savon murretta samalla tavalla kuin vanhempi ikäryhmä. Joistakin sanoista voi huomata savolaisuuden nuoresta, mutta vanhempi ikäryhmä käyttää huomattavasti savon murretta.
Nuoret: "mie, kolome"
Vanhempi ikäryhmä: "myö, työ, kolome, mualainen, kahtoa.."
Uskon, että kansainvälistyminen ja media ovat vaikuttaneet nuorten tapaan puhua. He selaavat paljon Internetiä, joka vilisee ulkokielisiä tekstejä ja ilmauksia. Nuorten keskuudessa syntyy uusia sanoja esimerkiksi englannin kielen pohjalta.
Vanhemmat ihmiset jäävä usein kassalle juttelemaan. Asiakaspalvelutilanteessa vanhemmat ihmiset juttelevat niitä näitä. On harvinaista se, että nuori juttelisi kassalla. Savoilaiset juttelevat hämäläisiä enemmän muistakin kuin van asiakaspalveluun liittyvistä aiheista.
Päätän tämän postauksen vanhemman asiakkaan viisaisiin sanoihin: "Se on katoava luonnonvara tämä mualainen."
Lapsien kuulee usein käyttävän savon murretta, mikä kuulostaa vallan suloiselta. He oppivat puhetyylin ja murteen omilta vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Nuoret savolaiset eivät "väännä" savon murretta samalla tavalla kuin vanhempi ikäryhmä. Joistakin sanoista voi huomata savolaisuuden nuoresta, mutta vanhempi ikäryhmä käyttää huomattavasti savon murretta.
Nuoret: "mie, kolome"
Vanhempi ikäryhmä: "myö, työ, kolome, mualainen, kahtoa.."
Uskon, että kansainvälistyminen ja media ovat vaikuttaneet nuorten tapaan puhua. He selaavat paljon Internetiä, joka vilisee ulkokielisiä tekstejä ja ilmauksia. Nuorten keskuudessa syntyy uusia sanoja esimerkiksi englannin kielen pohjalta.
Vanhemmat ihmiset jäävä usein kassalle juttelemaan. Asiakaspalvelutilanteessa vanhemmat ihmiset juttelevat niitä näitä. On harvinaista se, että nuori juttelisi kassalla. Savoilaiset juttelevat hämäläisiä enemmän muistakin kuin van asiakaspalveluun liittyvistä aiheista.
Päätän tämän postauksen vanhemman asiakkaan viisaisiin sanoihin: "Se on katoava luonnonvara tämä mualainen."
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Pragmatiikka ja vuorovaikutus: tilanne, jossa ei ymmärretty toisiamme.
Viittaan tällä postauksella tuntiin, jonka aiheina olivat pragmatiikka ja vuorovaikutus. Tuolla tunnilla pohdimme, missä konteksteissa esimerkkilauseet voitaisiin sanoa. Yhdessä tehtävässä mietimme, millainen yhteinen tieto voi auttaa B:tä tulkitsemaan A:n repliikin kotiinlähtöpyynnöksi.
Tilanne oppitunnin jälkeen:
"Ajan auton sun ja Annun pihalle parkkiin. Annu tulee kyydissä."
Esitin kysymyksen ilman kysymyssanaa tai kysyvää ilmettä. Johdattelin lauseellani myös opiskelutoveriani tulemaan kyydissäni. Opiskelutoveri ei ymmärtänyt rivienvälissä olevaa vihjettäni. Olisin tullut ymmäretyksi paremmin, jos olisin esittänyt suoran kysymyksen. Meillä oli yhteistä, jaettua tietoa, mutta en tullut ymmärretyksi.
Lähteet:
Tilanne oppitunnin jälkeen:
"Ajan auton sun ja Annun pihalle parkkiin. Annu tulee kyydissä."
Esitin kysymyksen ilman kysymyssanaa tai kysyvää ilmettä. Johdattelin lauseellani myös opiskelutoveriani tulemaan kyydissäni. Opiskelutoveri ei ymmärtänyt rivienvälissä olevaa vihjettäni. Olisin tullut ymmäretyksi paremmin, jos olisin esittänyt suoran kysymyksen. Meillä oli yhteistä, jaettua tietoa, mutta en tullut ymmärretyksi.
Lähteet:
- https://pro.humak.fi/humakpro/humak/898216/PRAGMATIIKKA10.pdf?lahtta06
tiistai 17. helmikuuta 2015
Kehykset ja skeemat sekä esimerkki
Kehys
Stereotyyppistä tietoa puhetilanteesta kaikkine asiaankuuluvine elementteineen.
Skeema
Antaa tietoa tilanteen jaksottaisesta etenemisestä.
Olimme ravintolassa, josta olin etukäteen varannut pöydän. Ravintoloissa yleinen eteneminen on : pöytiinohjaus - tilaus - syönti ja viimeisenä lasku. On olemassa skriptejä, eli valmiita fraaseja, joiden avulla voi esimerkiksi pyytää laskun.
Ravintola oli italialaistyylinen. Mielestäni hieman liikaa, sillä kaikki tarjoilijat puhuivat italialaista aksenttia käyttäen. Olin monta kertaa toistanut puhelimessa etu- ja sukunimeni varmistuakseni siitä, että se menee oikein. Ihan vain varmuuden vuoksi. Huomasimme kuitenkin, että listassa oli väärä etunimi. Saimme eteemme selailtavaksi ruokalistat. Ruoilla oli italiankieliset nimet. En huomannut niitä, vain suomeksi kirjoitetut ainesosat.
Minä: "Sipulia, pekonia, vuohenjuustoa ja valkoviinikastiketta."
Tarjoilija sanoo ruoan italiankielisen nimen. Osoitan kohtaa mainitsemistani ainesosista. (En tiennyt katsoa italiankielisiä nimiä..) Tarjoilija toistaa ruoan nimen. (Edelleen epäselvästi, italialaisella aksentilla) Nyökkään.
Myöhemmin huomaan saaneeni mielestäni väärän ruoan.
Lähteet:
Stereotyyppistä tietoa puhetilanteesta kaikkine asiaankuuluvine elementteineen.
- Jalkapallokenttä ja pelaajilla samanväriset vaatteet. Siitä voimme päätellä, ketkä ovat samassa joukkueessa keskenään.
- Hieno pukeutuminen viittaa juhliin.
Skeema
Antaa tietoa tilanteen jaksottaisesta etenemisestä.
Olimme ravintolassa, josta olin etukäteen varannut pöydän. Ravintoloissa yleinen eteneminen on : pöytiinohjaus - tilaus - syönti ja viimeisenä lasku. On olemassa skriptejä, eli valmiita fraaseja, joiden avulla voi esimerkiksi pyytää laskun.
Ravintola oli italialaistyylinen. Mielestäni hieman liikaa, sillä kaikki tarjoilijat puhuivat italialaista aksenttia käyttäen. Olin monta kertaa toistanut puhelimessa etu- ja sukunimeni varmistuakseni siitä, että se menee oikein. Ihan vain varmuuden vuoksi. Huomasimme kuitenkin, että listassa oli väärä etunimi. Saimme eteemme selailtavaksi ruokalistat. Ruoilla oli italiankieliset nimet. En huomannut niitä, vain suomeksi kirjoitetut ainesosat.
Minä: "Sipulia, pekonia, vuohenjuustoa ja valkoviinikastiketta."
Tarjoilija sanoo ruoan italiankielisen nimen. Osoitan kohtaa mainitsemistani ainesosista. (En tiennyt katsoa italiankielisiä nimiä..) Tarjoilija toistaa ruoan nimen. (Edelleen epäselvästi, italialaisella aksentilla) Nyökkään.
Myöhemmin huomaan saaneeni mielestäni väärän ruoan.
Lähteet:
- Ilkeilyn kahdet kasvot, Pirkko Muikku - Werner, 2012
torstai 5. helmikuuta 2015
Perehtyminen mm. tekstilajit
Jokainen perehtyi lehtorin jakamiin artikkeleihin.
Tekstilajit
Tekstilajit määritellään sisäisen rakenteen perusteella. Näitä määrittävät alku, keskikohta ja loppu. Tekstilajit voidaan jakaa aristoteellisesti kolmeen ryhmään: lyriikka, draama ja epiikka.
Tekstiverkko = tekstien suhde muihin samanaikaisiin teksteihin.
Systeemis-funktionaalinen kielentutkimus
Perustana tilanteinen ja kulttuurinen konteksti. Tässä korostetaan tekstin rakenteellisia piirteitä (historiallinen tausta tai tekstien ajallinen jatkumo ei painotu). Kontekstuaalisen tiedon avulla määritellään teksti.
Tekstilajien tunnistamisessa ja tuottamisessa tukeudutaan aiempiin kokemuksiin, jotka jäsentyvät vuorovaikutuksellisiksi ja kognitiivisiksi kehykiksi.
Tekstilingvistiikka
Kielitieteellisiin aspekteihin keskittyvä tekstintutkimus. "Aspekti on kieliopillinen kategoria, joka kuvaa tekemisiä ja tapahtumisia niiden sisäisen temporaalisen rakenteen kannalta kiinnittämättä huomiota ulkoiseen temporaaliseen sijaintiin (kuten tempukset)." (Pragmasemantiikka, Matti Larjavaara, 2007)
Diskurssi
Tekstilajit
Tekstilajit määritellään sisäisen rakenteen perusteella. Näitä määrittävät alku, keskikohta ja loppu. Tekstilajit voidaan jakaa aristoteellisesti kolmeen ryhmään: lyriikka, draama ja epiikka.
Tekstiverkko = tekstien suhde muihin samanaikaisiin teksteihin.
Systeemis-funktionaalinen kielentutkimus
Perustana tilanteinen ja kulttuurinen konteksti. Tässä korostetaan tekstin rakenteellisia piirteitä (historiallinen tausta tai tekstien ajallinen jatkumo ei painotu). Kontekstuaalisen tiedon avulla määritellään teksti.
Tekstilajien tunnistamisessa ja tuottamisessa tukeudutaan aiempiin kokemuksiin, jotka jäsentyvät vuorovaikutuksellisiksi ja kognitiivisiksi kehykiksi.
Tekstilingvistiikka
Kielitieteellisiin aspekteihin keskittyvä tekstintutkimus. "Aspekti on kieliopillinen kategoria, joka kuvaa tekemisiä ja tapahtumisia niiden sisäisen temporaalisen rakenteen kannalta kiinnittämättä huomiota ulkoiseen temporaaliseen sijaintiin (kuten tempukset)." (Pragmasemantiikka, Matti Larjavaara, 2007)
Diskurssi
- Puhuttu ja kirjoitettu kielenkäyttö
- Tietty puhetapa
- Sosiaalisena käytänteenä esim. aiheensa puolesta tunnistettavasti toistuva ja rajautuva kielenkäytön tapa
Diskurssi on tapa puhua ja ajatella.
Sosiaalisen käytännön muoto --> diskurssi sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutuksena ihmisten kanssakäymistä todellisissa sosiaalisissa tilanteissa.
Semantiikka
Merkityssisältö. Mitä minulle tulee jostakin sanasta mieleen.
Esimerkiksi sana HEVONEN
Esimerkiksi sana HEVONEN
- Hirnuminen
- kaviot
- harja ja häntä
- pehmeys
- suuri koko
- talli ja muu hevosten elinympäristö
- hevosrotuja
- heinä
- ratsastus ja muu hevosurheilu
Listaa voisi jatkaa kauan..
Lähteet:
Lähteet:
- Miten kielestä kerrotaan Kielijuttujen retoriikkaa, Anna Mäntynen (2003)
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Kassa kontekstina
Jonotin Päiväranna Citymarketin kassajonossa. Tarkkailin pitkästä aikaa tilannetta kassan toiselta puolen, asiakkaana.
Jonossa kukaan ei puhunut toisilleen. Perinteisesti toimiminen kassalla etenee näin:
Myyjä: "Hei!"
Asiakas: "Hei!"
Keskustelukontekstin mukaisesti keskusteluvuoroilla on oma järjestyneisyytensä. Asiakas vastaa myyjän tervehdykseen. Jos asiakas tai myyjä poikkeaa tutusta kaavasta, herättää se mahdollisesti epämieluisia tunteita. Yleisistä tavoista poikkeaminen voi aiheuttaa virheellisiä tulkintoja. Mietitään: "Onko asiakas vihainen tai liian kiireinen vastaamaan?" tai "Onpa töykeä myyjä, kun ei tervehdi!" Poikkeuksen taustalla voi olla asiakkaan kiire tai myyjän kurkkukipu.
Ehkä mahdollisesti asiakas mainitsee käsissään olevista uusista muovikasseista. Yleensä muovikassit tulevat hihnaa pitkin yhdessä muiden ostosten kanssa.
Myyjä kertoo ostosten loppusumman.
Asiakas antaa rahat.
Myyjä antaa mahdolliset vaihtorahat. "Näin olkaa hyvä!"
Asiakas: "Kiitos!"
Kaupan kassalla (olitpa sitten asiakas tai myyjä) toteutetaan Gricen maksiimeja, joita ovat:
Jonossa kukaan ei puhunut toisilleen. Perinteisesti toimiminen kassalla etenee näin:
Myyjä: "Hei!"
Asiakas: "Hei!"
Keskustelukontekstin mukaisesti keskusteluvuoroilla on oma järjestyneisyytensä. Asiakas vastaa myyjän tervehdykseen. Jos asiakas tai myyjä poikkeaa tutusta kaavasta, herättää se mahdollisesti epämieluisia tunteita. Yleisistä tavoista poikkeaminen voi aiheuttaa virheellisiä tulkintoja. Mietitään: "Onko asiakas vihainen tai liian kiireinen vastaamaan?" tai "Onpa töykeä myyjä, kun ei tervehdi!" Poikkeuksen taustalla voi olla asiakkaan kiire tai myyjän kurkkukipu.
Ehkä mahdollisesti asiakas mainitsee käsissään olevista uusista muovikasseista. Yleensä muovikassit tulevat hihnaa pitkin yhdessä muiden ostosten kanssa.
Myyjä kertoo ostosten loppusumman.
Asiakas antaa rahat.
Myyjä antaa mahdolliset vaihtorahat. "Näin olkaa hyvä!"
Asiakas: "Kiitos!"
Kaupan kassalla (olitpa sitten asiakas tai myyjä) toteutetaan Gricen maksiimeja, joita ovat:
- Laadun maksiimi: Älä valehtele.
- Määrän maksiimi: Älä puhu liikaa äläkä liian vähän.
- Oleellisuuden maksiimi: Pysy asiassa.
- Tavan maksiimi: Sano sanottavasi selkeästi ja vältä moniselitteistä ilmaisua.
Kaupan kassalla sanotaan vain ne oleelliset asiat. Harva asiakas juttelee niitä näitä ostotilanteessa. On kirjoittamaton sääntö, että kassalle ei jäädä puhumaan liikoja. Jutellaan vain ostotilanteessa, eikä jäädä tilanteen jälkeen tiskille juttelemaan. Kohteliaasti vaihtorahojen ja kuitin jälkeen siirrytään pakkaamaan ostoksia. Jokaisen tilanteen osapuolen päämääränä on se, että kassajono etenisi jouhevasti. Jos haluaa jotain tuotetta, pyritään pyynnön selkeään ulosantiin. Esimerkkinä tupakat. Niitä on paljon eri merkkejä ja jokaisessa useita makuvaihtoehtoja. Usein myös vieraskieliset tuotteiden nimet tuovat omat haasteensa asiakaspalveluun.
Lähteet:
Lähteet:
- Pragmasemantiikka, Matti Larjavaara, 2007
- https://pro.humak.fi/humakpro/humak/898216/PRAGMATIIKKA10.pdf?lahtta06
maanantai 26. tammikuuta 2015
Puheharjoituksia
Tunnin aiheena oli puheharjoitukset.
Meidän tuli koota itsestämme perustietoja. Esimerkiksi nimi, ikä, asuinpaikka, opinnot ja työ. Lisäksi kerroin hieman harrastuksistani. Tehtävässä kohderyhmänämme olivat samanikäiset, lapset ja vanhukset. Tarkoitus oli tarkastella sitä, kuinka oma puhe muuttuu riippuen kohderyhmästä. Tein muutamia huomioita:
Samanikäiset:
Meidän tuli koota itsestämme perustietoja. Esimerkiksi nimi, ikä, asuinpaikka, opinnot ja työ. Lisäksi kerroin hieman harrastuksistani. Tehtävässä kohderyhmänämme olivat samanikäiset, lapset ja vanhukset. Tarkoitus oli tarkastella sitä, kuinka oma puhe muuttuu riippuen kohderyhmästä. Tein muutamia huomioita:
Samanikäiset:
- Asentoni oli rento. En seissyt virallisesti ryhdissä. Hieman liikkumista sivulta toiselle.
- Aloitus kepeällä tervehdyksellä: "Moikka!" "Morjesta!"
- En aukaissut tai selittänyt vaikeampia sanoja. Luotin siihen, että samanikäiset osaavat hahmottaa Kuopion sijainnin tai sen, mitä on viittomakieli.
- Uskoin olevan riittävää ilmaus 'käydä keikoilla' Samanikäiset käyvät paljon katsomassa live-konsertteja. Slangisana 'keikka'
- Ääni oli tyylilleni ominainen. Välillä oli kuultavissa ilo ja tietynlainen innostus esimerkiksi viittomakieltä kohtaan.
- Käytin luonnollisesti savon murretta (kolome, myö ja työ)
Lapset:
- Asentoni oli rento. Kuvittelin lasten olevan omien pulpettiensa äärellä. Saatoin välillä hieman kumartua.
- Tervehdys oli iloinen kuin lastenohjelmissa: "Heippa!"
- Käytin käsiäni ilmaisemaan viittomakieltä. Ilmaisin myös käsilläni sen, missä Kuopio sijaitsee.
- Ääneni oli iloinen. Kysymyksissä ja ihmettelyissäni ääneni muuttui kysyväksi. Esimerkki: "Mitä on viittomakieli?"
- Tein poisjättöjä. En kertonut opiskeluistani ja työstäni niin tarkasti kuin muille. Lidlin sijasta kerroin olevani vain kaupassa töissä. Kaupassa, jossa käydään ruokaostoksilla. Kerroin asioista niin, että niitä on lasten mukavampi kuunnella sekä helpompi ymmärtää.
- Avasin vaikeat sanat. Esimerkiksi kerroin viittomakielen olevan puheentuottamista käsin.
Vanhukset:
- Asentoni oli ryhdikäs.
- Aloitin kohteliaalla ja virallisemmalla tervehdyksellä: "Hyvää päivää!"
- Äänessäni ei ollut vaihteluita. Puheeni äänenvoimakkuus oli korkeampi.
- Käytin puheessani murretta, mutta en korostanut sitä.
- Keskityin kerronnassani opiskeluihini ja työhöni.
- Päätin puheenvuoroni kiitokseen, vaikka en tiennyt tilanteen kontekstia.
Yllämainitun puheharjoituksen jälkeen luin satukirjasta kymmenen minuutin verran. Aiheena oli Topi -kanin syntymäpäivä.
- Puheeni oli eläytyvää. Koetin äänelläni ilmaista esimerkiksi jännittäviä tilanteita.
- Joissakin kohdissa tuntui vaikealta eläytyä, koska vasta repliikin jälkeen ilmaistiin puhujan tunnetila. Esimerkiksi: "Vai niin" huokaisi Topi- kani. En repliikkiä aloittaessani tiennyt, onko Topi- kani huolissaan vai vihainen.
- Tuntui, että on itsekin mukana sadussa. Tarina tempaisi mukaansa.
- Kymmenen minuuttia rasittaa ääntä. On hyvä huolehtia riittävästä nesteytyksestä.
- Puheen tauotus on tärkeää. Saduista usein näkee, milloin on hyvä pitää pieni tauko puheessa. On selkeät kappalejaot.
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Puhe- ja esiintymisharjoituksia
Tunnin alussa jokainen valitsi sen hetkistä tunnetta vastaavan kortin. Korteissa nalle esitti jotakin tunnetilaa. Huomasimme, että oli paljon samankaltaisia kuvia. Äkkiseltään jotkin kortit saattoivat näyttää samoilta, mutta niissä kuitenkin oli hyvinkin pieniä eroja. Kortin valittuaani jokainen esitti korttinsa tunnetilan. Ymmärsin, kuinka pienellä eleellä pystyi tarkentamaan tunnetta. Esimerkiksi iloinen ja onnellinen kuulostavat hyvin samanlaisilta. Pienillä eleillä ja ilmeillä voidaan kertoa paljon!
Teimme harjoituksen, jossa toinen oli työnsä aloittava ja toinen oli pomo.
Tehtävänanto:
Teimme harjoituksen, jossa toinen oli työnsä aloittava ja toinen oli pomo.
Tehtävänanto:
- Lukekaa normaalisti
- Muuta olemusta (tietty tila. Esim. kiireinen, jännittynyt)
- Kaksi puheentyyliä / keinoa käyttöön. (Liioittele!) (prosodiset keinot)
- puherytmi
- tauko
- intonaatio
Harjoitus oli hauska, sillä siinä sai kunnolla eläytyä. Sain kokeilla erilaisia rooleja. Huomasin, että jännittyneen roolissa silmäkulmaani kirposi kyynel. Tuntui hassulta! Koin suureksi irtiotokseni roolini ankarana pomona. Syljin sanoja suustani kuuluvalla äänellä ja kuljin hermostuneesti edestakaisin. Välillä painotin sanomaani menemällä lähemmäksi työntekijän kasvoja. Tuli jotenkin vapauttava olo!
Tavallisesta poiketen olin lehtorin pari. Sosiaalisessa kontekstissa on nähtävillä vuorovaikutuksessa olevien pysyväluonteiset sosiaaliset suhteet ja roolit. Yleensä on olemassa vain roolit 'lehtori' ja 'opiskelija'. Molemmat puhuvat eri tavalla ollessaan näissä rooleissa. Oppitunneilla lehtorilla on vetovastuu ja opiskelijat puhuvat silloin, kun heille on siihen annettu lupa. Tässä harjoituksessa käyttäydyin täysin eri tavalla kuin normaalisti lehtorin kanssa jutellessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)