Vuorovaikutustilanne ol rento ja hyväntuulinen, vaikka kyseessä olikin lääkärikäynti. Paikalla oli vain minä (potilas) ja lääkäri. Välillämme oli statusero, mutta se ei mielestäni tuonut lainkaan ongelmia.
Keskustelu eteni lääkärin johdolla. Pääasiassa niin, että hän kysyi ja minä vastasin. Kertomuksistani lääkäri poimi asioita, joihin liittyviä jatkokysymyksiä hän esitti. Aivan keskustelun alussa lääkäri tulosti minulle kaksi sivua tekstiä sairaudestani. Keskustelu eteni lääkärin vastaanottokeskustelulle tyypillisin piirtein: tervehditään, kerrotaan vastaanoton syy, keskustellaan oireista ja lopulta saadaan jonkinlainen ratkaisu aikaiseksi. Tällä kertaa vain keskustelimme, eikä tutkimuksille ollut tarvetta. Ajattelin ennen vastaanottoa, että alkukeskustelun jälkeen lääkäri aloittaisi tutkimukset.
Ymmärsimme toisiamme, sillä kumpikaan ei käyttänyt vaikeita slangisanoja. Yleensä lääkärit saattavat käyttää vaikeasti ymmärrettävää jargonia. Tällä vastaanotolla lääkäri nimenomaan avasi minulle sairautta ja pyrki siihen, että minä potilaana ymmärrän tilanteeni ennen kuin voisin aloittaa hoidon. Minusta oli mukava saada lisätietoa sekä keskustella ilman statuserojen tuomia vuorovaikutuksellisia ongelmia.
Lähteet:
- Ilkeilyn kahdet kasvot, Pirkko Muikku-Werner, 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti