Itsearviointi

Tunnen opintojaksossa käytetyt termit ja tiedän mitä ne tarkoittavat. Osaan syventyä erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin ja hyödyntää niiden läpikäymisessä opintojaksossa opittuja asioita.

Opintojakson myötä tiedän teksti- ja diskurssianalyysin perusteet. Osaan hyödyntää niitä tekstien tulkinnassa. Aikaisempaan tietotaitooni verraten, tietoni teksteistä ja diskursseista ovat syventyneet. Nyt näen tekstit seyvempää kuin vain joukkona sanoja. Tiedon lisääntymisen sivutuotteena on se, että aivan arkipäiväisiä tekstejä on alkanut katsomaan eri tavalla. Opintojakson aikana tuli vastaan tilanteita, joissa pragmatiikka oli keskeisessä roolissa. Esimerkkinä tästä mainitsemani tilanne, jossa kaveri ei ymmärtänyt vihjettäni tulla kyydissäni. Tulevassa ammatissani tarvitsen pragmatiikan tietämystä, sillä tulkatessani minun on välitettävä puhujan viestin ydinmerkitys. Ymmärrän semantiikan perusteita. Kuten pragmatiikasta, on semantiikan perusteistakin hyötyä. Viittomakielen oppitunneilla meidän on täytynyt miettiä sanojen ja lauseiden merkityksiä. Suomen kielen oppituntien perusteella olen kokenut pääseväni paremmin kiinni käännettäviin teksteihin. Kohteliaisuuden ylä- ja alalajit osaan mielestäni hyvin. Työssä tulee vastaan paljon eri kohtelaisuuden muotoja, koska tulkin työympäristö on kaikkialla. Tässä ammatissa tapaa ihmisiä eri statusluokista ja kulttuureista.

Opintojaksossa tekemämme harjoitteet auttavat meitä tulkin ammatissa. Esimerkiksi multimodaalisuutta käsittelevillä oppitunneilla tehdyissä harjoituksissa meidän tuli vaihdella eri roolien välillä. Harjoituksissa sai kunnolla heittäytyä rooliin ja vähän ehkä liioitellakin, mikä teki niistä erittäin mieluisia. Tulkin on ammatissaan osattava vaihdella eri roolien välillä. Roolinvaihto tuo tulkkeeseen selkeyttä sekä tekee siitä elävämmän.

Haluaisin tietää lisää multimodaalisuudesta, vaikka kävimmekin sitä läpi melko tarkasti. Multimodaalisuus oli mielestäni opintojakson parasta antia. Koin sen hyödyttävän minua tulevassa ammatissani eniten. Ehkä myös senkin takia, että sitä olemme harjoitelleet myös toisessa opintojaksossa.

Olen kiinnostunut enemmän suomen kielen yksittäisistä sanoista kuin pitkistä teksteistä ja tekstien analysoimisesta. Synonymia, homonymia ja polysemia ovat asioita, jotka jäivät opintojaksossa vähemmälle huomiolle. Osaan semantiikan perusteita, mutta minun on kerrattava luettelemiani käsitteitä.

Omalle oppimispäiväkirjalleni antaisin arvosanan kolme (3). Oppimispäiväkirjassa näkyy monien aiheiden käsittely, mutta kirjoitukset eivät ole syväluotaavia analyysejä. Kirjoitukset ovat hyvin lyhyitä ja niissä käydään läpi pintaraapaisuna opintojakson teoriaa. Vaikka tekstit ovat lyhyitä, on opiskelija osoittanut osaavansa linkittää oppimaansa arkielämässä tekemiinsä havaintoihin. Teksteissä on hyödynnetty opintojaksovastaavan antamaa kirjallisuutta. Oppimispäiväkirja sisältää lähinnä vain tilanteita ja teoriaa, joten tekstien tutkiminen on jätetty pois. Opiskelija kertoo oppimispäiväkirjassa tekemiään havaintoja. Oppitunneilla tehdyistä harjoituksista hän on osannut poimia tekemiään muutoksia. Tästä esimerkkinä puheentuottamisharjoitus, jossa kohderyhmä vaihteli. Opintojakson tavoitteet tuntuvat täyttyneen 65 - 74%:sti. Tulevaisuudessa opiskelija osaa hyödyntää oppimaansa myös työelämässä.

Avaimet onneen -tekstin analysointi

Luin suuresti ihannoimani Jouni Hynysen kolumnin Avaimet onneen. (http://jounihynynen.suurtampere.fi/2014/08/13/avaimet-onneen/  26.4.2015)

Kolumni kertoo siitä, kuinka naiset koko ajan tavoittelevat onnea -siinä onnistumatta. Ainaisen onnenetsimisen tiellä ovat liian suuret itselle asetetut tavoitteet. Kolumnin mukaan naisilla on jatkuva tarve hallita kaikkea. Heidän on hallittava miestänsä, ulkonäköään ja käytöstään. Naiset vain pidättelevät kaikkea, kun samaan aikaan miehet ottavat rennosti. Miehet antavat kaiken tulla ulos. Sekä mielipiteiden että pierujen.

Kolumni on mielestäni melko lyhyt. Asiasisältö on tiukasti kiinni miesten ja naisten välisissä toimintatapojen eroavaisuuksissa. Hynynen luettelee mielestään epämiehekkäitä piirteitä: homoseksualisti, olkalaukkuhippi, sivari, sisustussuunnittelija ja balettitanssija. Kolumnissa on mainittu öykkäröivät naiset kotikaupunkinsa Lappeenrannan lähikapakoissa öykkäröivät naiset.

Hynynen luo kuvat perusmiehestä ja -naisesta:

Perusmies:

• piereskelee
• kuuntelee Metallicaa, Iron Maidenia tai muuta ns. huonoa musiikkia
• kiroilee
• juo kaljaa
• seuraa urheilua televisiosta
• arvostelee äänekkäästi suomalaisurheilijoita
• eivät kykenisi itse heittämään edes naisten kuulassa kuutta metriä.

Perusnainen:

• vertailee itseään muihin naisiin
• miettii paljon ulkonäköään ja sitä, onko hän rantakunnossa
• pidättelee tunteitaan, mikä johtaa murjottavaan ilmeeseen kasvoilla
• kuuntelee J. Karjalaista ja elää kappaleiden haavemaailmoissa. Silti mitään ei tapahdu, vaikka kappaleissa luodaankin odotuksia ihmeellisistä tapahtumista. 
• haluaa hallita kaikkea ja kaikkia.

Naisen liika miettiminen ja halu hallita johtavat Hynysen mielestä totalitääriseen hulluuteen. Hynysen kolumnin pääsanoma on...

Naisten tulisi rentoutua!! Eli syödä grilliruokaa ja päästää kaikki synkimmätkin tunteensa ulos.

Tieto perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin naisista. Hän on elämänsä aikana kohdannut monia naisia ja tehnyt empiiristä tutkimusta. Hynynen itse edustaa perusmiestä. Ja myös tunnustaa sen.

Kolumnissa Hynynen esittää sekä naisten että miesten mielipiteitä. Kolumnissa näkyvät vahvasti miesten ja naisten asenteet. Kolumni on aikaisempien tekstien tavoin kärjistävä. Tekstissä tuodaan esille naisten käyttäytymismalleja ja sitä, kuinka he olisivat usein pahalla tuulella. Tekstien kiinnostavuus on siinä, että Hynynen kirjoittaa yleistävästi sekä hyödyntää stereotypioita. Kuten tämä naisten jatkuva pahantuulisuus.

Jos miehet koettaisivat jatkuvasti hallita kaikkea, mitä kävisi? Sitä teksti ei kerro, sillä pääosassa on naisten tapa haluta hallita kaikkea ympärillä olevaa.

Koluminissa käytetään seuraavanlaisia käsitteitä:

• kesähattutäti
• naiseus
• piereskellä 
• kiroilla
• norsun v***u
• perkele
• öykkäröivä
• totalitäärinen hulluus
• grilliruokaa

Käsitteet ovat kärjistäviä. Yleensä yllämainittuja käsitteitä ei käytettäisi asiatyylisessä tai tieteellisessä tekstissä. Hynynen on lisäksi keksinyt oman sanan: kesähattutäti. Kolumni huvittaa sekä herättää keskustelua,sillä kärjistävät sanavalinnat saavat ihmiset miettimään asioita. Uskon, että teksti tarkoituksena on myös herättää keskustelua. Yhtenä tehokeinona on käytetty esimerkiksi viittausta perhesurmiin. Viimeisen vuoden aikana on tullut enemmän ilmi naisten tekemiä perhesurmia, kuin aikaisemmin. Se aihe on puhuttanut ihmisiä paljon, sekä uutiset ovat saaneet päättäjiä miettimään asioita uudelleen. Tämä kolumni on erityisesti suunnattu naisille. 

Lähteet:

• Mikkola, Aila & Turja, Hanna-Kaisa 2015. Tekstit ja diskurssit. Diasarja. Suomen kieli 3 Tekstit ja diskurssit. Kuopio: Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Asiointitilanteen analysointi

Lääkärin vastaanotolla 17.4.2015

Vuorovaikutustilanne ol rento ja hyväntuulinen, vaikka kyseessä olikin lääkärikäynti. Paikalla oli vain minä (potilas) ja lääkäri. Välillämme oli statusero, mutta se ei mielestäni tuonut lainkaan ongelmia.
Keskustelu eteni lääkärin johdolla. Pääasiassa niin, että hän kysyi ja minä vastasin. Kertomuksistani lääkäri poimi asioita, joihin liittyviä jatkokysymyksiä hän esitti. Aivan keskustelun alussa lääkäri tulosti minulle kaksi sivua tekstiä sairaudestani. Keskustelu eteni lääkärin vastaanottokeskustelulle tyypillisin piirtein: tervehditään, kerrotaan vastaanoton syy, keskustellaan oireista ja lopulta saadaan jonkinlainen ratkaisu aikaiseksi. Tällä kertaa vain keskustelimme, eikä tutkimuksille ollut tarvetta. Ajattelin ennen vastaanottoa, että alkukeskustelun jälkeen lääkäri aloittaisi tutkimukset.

Ymmärsimme toisiamme, sillä kumpikaan ei käyttänyt vaikeita slangisanoja. Yleensä lääkärit saattavat käyttää vaikeasti ymmärrettävää jargonia. Tällä vastaanotolla lääkäri nimenomaan avasi minulle sairautta ja pyrki siihen, että minä potilaana ymmärrän tilanteeni ennen kuin voisin aloittaa hoidon. Minusta oli mukava saada lisätietoa sekä keskustella ilman statuserojen tuomia vuorovaikutuksellisia ongelmia.

Lähteet:

• Ilkeilyn kahdet kasvot, Pirkko Muikku-Werner, 2012

Kohteliaisuus

Käsite 'kohteliaisuus' selittää meidän kielellistä ja sosiaalista käyttäytymistä. Kohteliaisuus perustuu siihen, miten toinen osapuoli odottaa itseään kohdeltavan. "Kohteliaisuus on tietyn koodin ohjaamaa, pääosin opittua funktionaalista käyttäytymistä, jonka lähtökohtana ovat vastapuolen emotionaaliset odotukset ja jonka päämotiivina on tyydyttää nuo odotukset." (Matti Larjavaara, http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=510 , 14.4.2015) 

Puhekumppania kohtaan on kohteliasta olla persoonaton, ja pitää sopiva etäisyys. Kumppanin negatiivisia kasvoja uhkaa esimerkiksi liian lähelle tuleminen. Tästä voisin antaa esimerkin Korean matkastani. Tapasimme uuden ihmisen. Jo ensitunneilla hän koki sopivaksi koskettaa hiuksiamme, vaatteitamme, korujamme ja koki sopivaksi kulkea käsikynkässä. Ei ollut merkkiä Kaakkois- Aasiassa vallitsevasta etäkohteliaisuudesta. Ajattelin sen olevan vallalla myös Koreassa. Suomalaisena ja omaa tilaa arvostavana ihmisenä tilanne tuntui kiusalliselta. Hän vain tarttui kädestäni ja totesi: "Let's go!" Selitin hänelle, että Suomessa harva kulkee käsikynkässä, edes puolisonsa kanssa. Annoin kuitenkin hänen pitää kädestäni. Jotenkin minua vain säikäytti sellainen, että ensimmäisellä tapaamisella tullaan niinsanotulle reviirilleni. Ja vielä, kun muutenkin tapaaminen oli hieman rasittava. Negatiivisessa kohteliaisuudessa suojellaan kuulijaa juurikin sillä, että annetaan toiselle elintilaa. Etäkohteliaisuudessa me suomalaiset olemme viileitä ja pidämme etäisyyttä.

Positiivisia kasvoja tulisi vain kannustaa. Kuulija tuntee olevansa hyväksytty, jos vastapuoli osoittaa hänelle pitämistä ja on hänelle  ystävällinen. Myönteinen käyttäytyminen tai teeskentely ovat avainasemassa, kun puhumme positiivisesta kohteliaisuudesta.  

Huomasimme matkallamme, että korealaisille ei ole välttämätöntä pitää esittelykierrosta ensi kertaa tavatessa. Tapasimme uusia korealaisia ja ihmettelimme hieman negatiivisesti sitä, että kukaan ei pyytänyt meitä esittäytymään. Pian huomasimme, että siellä päin ei ole tapana esittäytyä. Suomessahan yleensä ensimmäisenä esittäydytään.

Kohteliaisuuden lajeja

Peruskohteliaisuuden alueella kuulija olettaa vastapuolelta sosiaalista huomaamista ja hyväksyntää. On olemassa universaaliset käsitykset siitä, mikä on kohteliasta. Peruskohteliaisuutta on avoin katse, kääntyminen toisen puoleen, hymy tai ystävällinen sana. Larjavaaran tulkinnat osoittavat, että yleisin epäkohtelias teko on peruskohteliaisuuden laiminlyönti. On epäkohteliasta olla yliolkainen, jättää huomiotta, ohittaa ja olla kuuntelematta. Peruskohteliaisuus voidaan jakaa status-, reviiri-, kumppani- ja pitämiskohteliaisuudeksi.

Statuskohteliaisuus
Statuskohteliaisuus (mm. toisen kunnioittaminen) liittyy yksilön arvoon tai asemaan. Se perustuu eläimienkin keskuudessa vallitsevaan hierarkiaan, jossa yksi on ylinnä antamassa käskyjä. Statuskohteliaisuuteen kuuluu toimijan ja vastapuolen välinen etäisyys. Usein alempi on mukavuusalueellaan silloin, kun etäisyys ylempänä olevaan on pidempi. Statuskohteliaisuus perinteisintä etäkohteliaisuutta.

Reviirikohteliaisuus

Tässä kunnioitetaan vastapuolen koskemattomuutta ja yksityistä aluetta. Aiemmin mainitsemani esimerkki etäkohteliaisuuden rikkomisesta sopii myös reviirikohteliaisuuteen. Mielestäni uusi tuttavamme oli käyttäytyi liian tuttavallisesti. Reviirikohteliaisuuden vaatimuksia loukkaavat aiheeton puhuttelu, seuraan tunkeutuminen, tuttavallisuus, henkilökohtaisten asioiden utelu tai liika tietäminen, toisen arkoihin asioihin puuttuminen. Vaatimuksia ei rikota vain uusien tuttavuuksien kanssa, sillä läheistenkin kanssa voi ilmetä erimielisyyksiä. Esimerkiksi siitä, kuinka paljon saa muille paljastaa toisen yksityisestä elämästä.
Reviirikohteliaisuutta voi varjella hienotunteisuudella, välimatkalla ja pidättyväisyydellä. 

Kumppanikohteliaisuus

Irrottaudutaan statuksesta ja iloitaan yleisestä veljeydestä tai sisaruudesta. Tulkin ammatissa tämä merkkaa sitä, että tulkit ovat solidaarisia omaa ammattikuntaansa kohtaan. Tulkit keskenään iloitsevat yhteisestä ammattivalinnastaan sekä tukee kollegoja. 

Pitämiskohteliaisuus

Vastaa jokaisessa yksilössä olevaan tarpeeseen tuntea itsensä pidetyksi. Yksilö tuntee itsensä turvattomaksi, kun tajuaa olevansa muiden mielestä vastenmielinen. 
Hymyllä voidaan ilmaista mieltymystä ja pitämistä. Useissa kulttuureissa hymy kertoo miellyttämisen halusta.


Lähteet:

•  (Matti Larjavaara, http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=510 , 14.4.2015)