Puhekumppania kohtaan on kohteliasta olla persoonaton, ja pitää sopiva etäisyys. Kumppanin negatiivisia kasvoja uhkaa esimerkiksi liian lähelle tuleminen. Tästä voisin antaa esimerkin Korean matkastani. Tapasimme uuden ihmisen. Jo ensitunneilla hän koki sopivaksi koskettaa hiuksiamme, vaatteitamme, korujamme ja koki sopivaksi kulkea käsikynkässä. Ei ollut merkkiä Kaakkois- Aasiassa vallitsevasta etäkohteliaisuudesta. Ajattelin sen olevan vallalla myös Koreassa. Suomalaisena ja omaa tilaa arvostavana ihmisenä tilanne tuntui kiusalliselta. Hän vain tarttui kädestäni ja totesi: "Let's go!" Selitin hänelle, että Suomessa harva kulkee käsikynkässä, edes puolisonsa kanssa. Annoin kuitenkin hänen pitää kädestäni. Jotenkin minua vain säikäytti sellainen, että ensimmäisellä tapaamisella tullaan niinsanotulle reviirilleni. Ja vielä, kun muutenkin tapaaminen oli hieman rasittava. Negatiivisessa kohteliaisuudessa suojellaan kuulijaa juurikin sillä, että annetaan toiselle elintilaa. Etäkohteliaisuudessa me suomalaiset olemme viileitä ja pidämme etäisyyttä.
Positiivisia kasvoja tulisi vain kannustaa. Kuulija tuntee olevansa hyväksytty, jos vastapuoli osoittaa hänelle pitämistä ja on hänelle ystävällinen. Myönteinen käyttäytyminen tai teeskentely ovat avainasemassa, kun puhumme positiivisesta kohteliaisuudesta.
Huomasimme matkallamme, että korealaisille ei ole välttämätöntä pitää esittelykierrosta ensi kertaa tavatessa. Tapasimme uusia korealaisia ja ihmettelimme hieman negatiivisesti sitä, että kukaan ei pyytänyt meitä esittäytymään. Pian huomasimme, että siellä päin ei ole tapana esittäytyä. Suomessahan yleensä ensimmäisenä esittäydytään.
Kohteliaisuuden lajeja
Peruskohteliaisuuden alueella kuulija olettaa vastapuolelta sosiaalista huomaamista ja hyväksyntää. On olemassa universaaliset käsitykset siitä, mikä on kohteliasta. Peruskohteliaisuutta on avoin katse, kääntyminen toisen puoleen, hymy tai ystävällinen sana. Larjavaaran tulkinnat osoittavat, että yleisin epäkohtelias teko on peruskohteliaisuuden laiminlyönti. On epäkohteliasta olla yliolkainen, jättää huomiotta, ohittaa ja olla kuuntelematta. Peruskohteliaisuus voidaan jakaa status-, reviiri-, kumppani- ja pitämiskohteliaisuudeksi.
Statuskohteliaisuus
Statuskohteliaisuus (mm. toisen kunnioittaminen) liittyy yksilön arvoon tai asemaan. Se perustuu eläimienkin keskuudessa vallitsevaan hierarkiaan, jossa yksi on ylinnä antamassa käskyjä. Statuskohteliaisuuteen kuuluu toimijan ja vastapuolen välinen etäisyys. Usein alempi on mukavuusalueellaan silloin, kun etäisyys ylempänä olevaan on pidempi. Statuskohteliaisuus perinteisintä etäkohteliaisuutta.
Reviirikohteliaisuus
Tässä kunnioitetaan vastapuolen koskemattomuutta ja yksityistä aluetta. Aiemmin mainitsemani esimerkki etäkohteliaisuuden rikkomisesta sopii myös reviirikohteliaisuuteen. Mielestäni uusi tuttavamme oli käyttäytyi liian tuttavallisesti. Reviirikohteliaisuuden vaatimuksia loukkaavat aiheeton puhuttelu, seuraan tunkeutuminen, tuttavallisuus, henkilökohtaisten asioiden utelu tai liika tietäminen, toisen arkoihin asioihin puuttuminen. Vaatimuksia ei rikota vain uusien tuttavuuksien kanssa, sillä läheistenkin kanssa voi ilmetä erimielisyyksiä. Esimerkiksi siitä, kuinka paljon saa muille paljastaa toisen yksityisestä elämästä.
Reviirikohteliaisuutta voi varjella hienotunteisuudella, välimatkalla ja pidättyväisyydellä.
Kumppanikohteliaisuus
Irrottaudutaan statuksesta ja iloitaan yleisestä veljeydestä tai sisaruudesta. Tulkin ammatissa tämä merkkaa sitä, että tulkit ovat solidaarisia omaa ammattikuntaansa kohtaan. Tulkit keskenään iloitsevat yhteisestä ammattivalinnastaan sekä tukee kollegoja.
Pitämiskohteliaisuus
Vastaa jokaisessa yksilössä olevaan tarpeeseen tuntea itsensä pidetyksi. Yksilö tuntee itsensä turvattomaksi, kun tajuaa olevansa muiden mielestä vastenmielinen.
Hymyllä voidaan ilmaista mieltymystä ja pitämistä. Useissa kulttuureissa hymy kertoo miellyttämisen halusta.
Lähteet:
- (Matti Larjavaara, http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=510 , 14.4.2015)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti