Asiointitilanteen analysointi

Lääkärin vastaanotolla 17.4.2015

Vuorovaikutustilanne ol rento ja hyväntuulinen, vaikka kyseessä olikin lääkärikäynti. Paikalla oli vain minä (potilas) ja lääkäri. Välillämme oli statusero, mutta se ei mielestäni tuonut lainkaan ongelmia.
Keskustelu eteni lääkärin johdolla. Pääasiassa niin, että hän kysyi ja minä vastasin. Kertomuksistani lääkäri poimi asioita, joihin liittyviä jatkokysymyksiä hän esitti. Aivan keskustelun alussa lääkäri tulosti minulle kaksi sivua tekstiä sairaudestani. Keskustelu eteni lääkärin vastaanottokeskustelulle tyypillisin piirtein: tervehditään, kerrotaan vastaanoton syy, keskustellaan oireista ja lopulta saadaan jonkinlainen ratkaisu aikaiseksi. Tällä kertaa vain keskustelimme, eikä tutkimuksille ollut tarvetta. Ajattelin ennen vastaanottoa, että alkukeskustelun jälkeen lääkäri aloittaisi tutkimukset.

Ymmärsimme toisiamme, sillä kumpikaan ei käyttänyt vaikeita slangisanoja. Yleensä lääkärit saattavat käyttää vaikeasti ymmärrettävää jargonia. Tällä vastaanotolla lääkäri nimenomaan avasi minulle sairautta ja pyrki siihen, että minä potilaana ymmärrän tilanteeni ennen kuin voisin aloittaa hoidon. Minusta oli mukava saada lisätietoa sekä keskustella ilman statuserojen tuomia vuorovaikutuksellisia ongelmia.

Lähteet:

• Ilkeilyn kahdet kasvot, Pirkko Muikku-Werner, 2012

Kohteliaisuus

Käsite 'kohteliaisuus' selittää meidän kielellistä ja sosiaalista käyttäytymistä. Kohteliaisuus perustuu siihen, miten toinen osapuoli odottaa itseään kohdeltavan. "Kohteliaisuus on tietyn koodin ohjaamaa, pääosin opittua funktionaalista käyttäytymistä, jonka lähtökohtana ovat vastapuolen emotionaaliset odotukset ja jonka päämotiivina on tyydyttää nuo odotukset." (Matti Larjavaara, http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=510 , 14.4.2015) 

Puhekumppania kohtaan on kohteliasta olla persoonaton, ja pitää sopiva etäisyys. Kumppanin negatiivisia kasvoja uhkaa esimerkiksi liian lähelle tuleminen. Tästä voisin antaa esimerkin Korean matkastani. Tapasimme uuden ihmisen. Jo ensitunneilla hän koki sopivaksi koskettaa hiuksiamme, vaatteitamme, korujamme ja koki sopivaksi kulkea käsikynkässä. Ei ollut merkkiä Kaakkois- Aasiassa vallitsevasta etäkohteliaisuudesta. Ajattelin sen olevan vallalla myös Koreassa. Suomalaisena ja omaa tilaa arvostavana ihmisenä tilanne tuntui kiusalliselta. Hän vain tarttui kädestäni ja totesi: "Let's go!" Selitin hänelle, että Suomessa harva kulkee käsikynkässä, edes puolisonsa kanssa. Annoin kuitenkin hänen pitää kädestäni. Jotenkin minua vain säikäytti sellainen, että ensimmäisellä tapaamisella tullaan niinsanotulle reviirilleni. Ja vielä, kun muutenkin tapaaminen oli hieman rasittava. Negatiivisessa kohteliaisuudessa suojellaan kuulijaa juurikin sillä, että annetaan toiselle elintilaa. Etäkohteliaisuudessa me suomalaiset olemme viileitä ja pidämme etäisyyttä.

Positiivisia kasvoja tulisi vain kannustaa. Kuulija tuntee olevansa hyväksytty, jos vastapuoli osoittaa hänelle pitämistä ja on hänelle  ystävällinen. Myönteinen käyttäytyminen tai teeskentely ovat avainasemassa, kun puhumme positiivisesta kohteliaisuudesta.  

Huomasimme matkallamme, että korealaisille ei ole välttämätöntä pitää esittelykierrosta ensi kertaa tavatessa. Tapasimme uusia korealaisia ja ihmettelimme hieman negatiivisesti sitä, että kukaan ei pyytänyt meitä esittäytymään. Pian huomasimme, että siellä päin ei ole tapana esittäytyä. Suomessahan yleensä ensimmäisenä esittäydytään.

Kohteliaisuuden lajeja

Peruskohteliaisuuden alueella kuulija olettaa vastapuolelta sosiaalista huomaamista ja hyväksyntää. On olemassa universaaliset käsitykset siitä, mikä on kohteliasta. Peruskohteliaisuutta on avoin katse, kääntyminen toisen puoleen, hymy tai ystävällinen sana. Larjavaaran tulkinnat osoittavat, että yleisin epäkohtelias teko on peruskohteliaisuuden laiminlyönti. On epäkohteliasta olla yliolkainen, jättää huomiotta, ohittaa ja olla kuuntelematta. Peruskohteliaisuus voidaan jakaa status-, reviiri-, kumppani- ja pitämiskohteliaisuudeksi.

Statuskohteliaisuus
Statuskohteliaisuus (mm. toisen kunnioittaminen) liittyy yksilön arvoon tai asemaan. Se perustuu eläimienkin keskuudessa vallitsevaan hierarkiaan, jossa yksi on ylinnä antamassa käskyjä. Statuskohteliaisuuteen kuuluu toimijan ja vastapuolen välinen etäisyys. Usein alempi on mukavuusalueellaan silloin, kun etäisyys ylempänä olevaan on pidempi. Statuskohteliaisuus perinteisintä etäkohteliaisuutta.

Reviirikohteliaisuus

Tässä kunnioitetaan vastapuolen koskemattomuutta ja yksityistä aluetta. Aiemmin mainitsemani esimerkki etäkohteliaisuuden rikkomisesta sopii myös reviirikohteliaisuuteen. Mielestäni uusi tuttavamme oli käyttäytyi liian tuttavallisesti. Reviirikohteliaisuuden vaatimuksia loukkaavat aiheeton puhuttelu, seuraan tunkeutuminen, tuttavallisuus, henkilökohtaisten asioiden utelu tai liika tietäminen, toisen arkoihin asioihin puuttuminen. Vaatimuksia ei rikota vain uusien tuttavuuksien kanssa, sillä läheistenkin kanssa voi ilmetä erimielisyyksiä. Esimerkiksi siitä, kuinka paljon saa muille paljastaa toisen yksityisestä elämästä.
Reviirikohteliaisuutta voi varjella hienotunteisuudella, välimatkalla ja pidättyväisyydellä. 

Kumppanikohteliaisuus

Irrottaudutaan statuksesta ja iloitaan yleisestä veljeydestä tai sisaruudesta. Tulkin ammatissa tämä merkkaa sitä, että tulkit ovat solidaarisia omaa ammattikuntaansa kohtaan. Tulkit keskenään iloitsevat yhteisestä ammattivalinnastaan sekä tukee kollegoja. 

Pitämiskohteliaisuus

Vastaa jokaisessa yksilössä olevaan tarpeeseen tuntea itsensä pidetyksi. Yksilö tuntee itsensä turvattomaksi, kun tajuaa olevansa muiden mielestä vastenmielinen. 
Hymyllä voidaan ilmaista mieltymystä ja pitämistä. Useissa kulttuureissa hymy kertoo miellyttämisen halusta.


Lähteet:

•  (Matti Larjavaara, http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=510 , 14.4.2015) 

Konteksti ja esimerkki

Konteksti helpottaa toisen ymmärtämistä (ja jopa rivienvälistä lukemista). Se toimii tulkintakehyksenä, joka sisältää puhujan ja kuulijan yhdessä jakamaa informaatiota. Sen tiedon avulla viestiminen onnistuu, jos onnistuu. Konteksti jäsentyy pysyvän ja yleisen tiedon, myös kielellisen kooditiedon avulla.

Ajatellaan, että lääkärikäynnillä lääkäri johtaa tilannetta ja esittää paljon kysymyksiä. Kirjassa 'Ilkeilyn kahdet kasvot' (Pirkko Muikku-Werner, 2012) kerrotaan vastaanottokeskustelun muuttuneen. En ole huomannut muutosta, sillä olen käynyt toistuvasti lääkärissä vasta tämän ja edellisen vuoden aikana. Olin kuitenkin hämmästynyt, miten paljon minun tuli puhua. Lääkäri esitti laajoja kysymyksiä, joihin oli vaikea vastata lyhyesti. Menin hämilleni, koska oli niin paljon kysymyksiä.

Lääkärikäynneilläkin on tietynlainen sosiaalinen konteksti. Lääkärillä on enemmän tietoa sairaudesta kuin minulla. Lääkäreiden ajatellaan olevan paljon tietäviä. Minua huvitti se, että lääkäri kysyi minulta käännösapua hänen tehdessään englanninkielistä lääkelistaa. Jotenkin se tuntui niin poikkeavalta. Ymmärrän toki, että kaikkia sanoja ei voi muistaa ilman sanakirjaa. En vain voinut sen jälkeen suhtautua lääkäriin niin vakavasti kuin ennen. Tuo tilanne osoitti, että ammattilainenkin voi erehtyä.

Lähteet:

• Ilkeilyn kahdet kasvot' (Pirkko Muikku-Werner, 2012)

"Se on katoava luonnonvara tämä mualainen."

Kaupassa työskennellessä kohtaa asiakkaita eri ikäryhmistä.

Lapsien kuulee usein käyttävän savon murretta, mikä kuulostaa vallan suloiselta. He oppivat puhetyylin ja murteen omilta vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Nuoret savolaiset eivät "väännä" savon murretta samalla tavalla kuin vanhempi ikäryhmä. Joistakin sanoista voi huomata savolaisuuden nuoresta, mutta vanhempi ikäryhmä käyttää huomattavasti savon murretta.

Nuoret: "mie, kolome"

Vanhempi ikäryhmä: "myö, työ, kolome, mualainen, kahtoa.."

Uskon, että kansainvälistyminen ja media ovat vaikuttaneet nuorten tapaan puhua. He selaavat paljon Internetiä, joka vilisee ulkokielisiä tekstejä ja ilmauksia. Nuorten keskuudessa syntyy uusia sanoja esimerkiksi englannin kielen pohjalta.

Vanhemmat ihmiset jäävä usein kassalle juttelemaan. Asiakaspalvelutilanteessa vanhemmat ihmiset juttelevat niitä näitä. On harvinaista se, että nuori juttelisi kassalla. Savoilaiset juttelevat hämäläisiä enemmän muistakin kuin van asiakaspalveluun liittyvistä aiheista.

Päätän tämän postauksen vanhemman asiakkaan viisaisiin sanoihin: "Se on katoava luonnonvara tämä mualainen."

Pragmatiikka ja vuorovaikutus: tilanne, jossa ei ymmärretty toisiamme.

Viittaan tällä postauksella tuntiin, jonka aiheina olivat pragmatiikka ja vuorovaikutus. Tuolla tunnilla pohdimme, missä konteksteissa esimerkkilauseet voitaisiin sanoa. Yhdessä tehtävässä mietimme, millainen yhteinen tieto voi auttaa B:tä tulkitsemaan A:n repliikin kotiinlähtöpyynnöksi.

Tilanne oppitunnin jälkeen:

"Ajan auton sun ja Annun pihalle parkkiin. Annu tulee kyydissä."

Esitin kysymyksen ilman kysymyssanaa tai kysyvää ilmettä. Johdattelin lauseellani myös opiskelutoveriani tulemaan kyydissäni. Opiskelutoveri ei ymmärtänyt rivienvälissä olevaa vihjettäni. Olisin tullut ymmäretyksi paremmin, jos olisin esittänyt suoran kysymyksen. Meillä oli yhteistä, jaettua tietoa, mutta en tullut ymmärretyksi.

Lähteet:

• https://pro.humak.fi/humakpro/humak/898216/PRAGMATIIKKA10.pdf?lahtta06

Kehykset ja skeemat sekä esimerkki

Kehys
Stereotyyppistä tietoa puhetilanteesta kaikkine asiaankuuluvine elementteineen.

• Jalkapallokenttä ja pelaajilla samanväriset vaatteet. Siitä voimme päätellä, ketkä ovat samassa joukkueessa keskenään.
• Hieno pukeutuminen viittaa juhliin. 

Olin kaksissa syntymäpäiväjuhlissa viime syksynä. Lokakuussa oli kummipoikani 1-vuotissynttärit ja marraskuussa isotätini 65-vuotissyntymäpäivät. Molemmat olivat syntymäpäiväjuhlat, mutta kaava oli eri. Lasten syntymäpäivillä meno oli värikkäämpi ja hurjempi. Pöydässä oli tarjoiltuna kakun lisäksi makeisia, sipsejä ja limonadia. Ympäriinsä oli lasten omia leluja ja lahjapapereita. Isotätini syntymäpäivillä kattaus oli erilainen. Tunnelma oli myös rauhallisempi: vieraat istuivat olohuoneessa ja juttelivat. Tuolla syntymäpäivän kaava poikkesi lastenjuhlista. Juhlissa nostettiin malja ja pidettiin puhe.

Skeema
Antaa tietoa tilanteen jaksottaisesta etenemisestä.

Olimme ravintolassa, josta olin etukäteen varannut pöydän. Ravintoloissa yleinen eteneminen on : pöytiinohjaus - tilaus - syönti ja viimeisenä lasku. On olemassa skriptejä, eli valmiita fraaseja, joiden avulla voi esimerkiksi pyytää laskun.

Ravintola oli italialaistyylinen. Mielestäni hieman liikaa, sillä kaikki tarjoilijat puhuivat italialaista aksenttia käyttäen. Olin monta kertaa toistanut puhelimessa etu- ja sukunimeni varmistuakseni siitä, että se menee oikein. Ihan vain varmuuden vuoksi. Huomasimme kuitenkin, että listassa oli väärä etunimi. Saimme eteemme selailtavaksi ruokalistat. Ruoilla oli italiankieliset nimet. En huomannut niitä, vain suomeksi kirjoitetut ainesosat.

Minä: "Sipulia, pekonia, vuohenjuustoa ja valkoviinikastiketta."
Tarjoilija sanoo ruoan italiankielisen nimen. Osoitan kohtaa mainitsemistani ainesosista. (En tiennyt katsoa italiankielisiä nimiä..) Tarjoilija toistaa ruoan nimen. (Edelleen epäselvästi, italialaisella aksentilla) Nyökkään.
Myöhemmin huomaan saaneeni mielestäni väärän ruoan.

Lähteet:

• Ilkeilyn kahdet kasvot, Pirkko Muikku - Werner, 2012

Perehtyminen mm. tekstilajit

Jokainen perehtyi lehtorin jakamiin artikkeleihin.

Tekstilajit

Tekstilajit määritellään sisäisen rakenteen perusteella. Näitä määrittävät alku, keskikohta ja loppu. Tekstilajit voidaan jakaa aristoteellisesti kolmeen ryhmään: lyriikka, draama ja epiikka.

Tekstiverkko = tekstien suhde muihin samanaikaisiin teksteihin.

Systeemis-funktionaalinen kielentutkimus
Perustana tilanteinen ja kulttuurinen konteksti. Tässä korostetaan tekstin rakenteellisia piirteitä (historiallinen tausta tai tekstien ajallinen jatkumo ei painotu). Kontekstuaalisen tiedon avulla määritellään teksti.

Tekstilajien tunnistamisessa ja tuottamisessa tukeudutaan aiempiin kokemuksiin, jotka jäsentyvät vuorovaikutuksellisiksi ja kognitiivisiksi kehykiksi.

Tekstilingvistiikka
Kielitieteellisiin aspekteihin keskittyvä tekstintutkimus. "Aspekti on kieliopillinen kategoria, joka kuvaa tekemisiä ja tapahtumisia niiden sisäisen temporaalisen rakenteen kannalta kiinnittämättä huomiota ulkoiseen temporaaliseen sijaintiin (kuten tempukset)." (Pragmasemantiikka, Matti Larjavaara, 2007)

Diskurssi

1. Puhuttu ja kirjoitettu kielenkäyttö
2. Tietty puhetapa
3. Sosiaalisena käytänteenä esim. aiheensa puolesta tunnistettavasti toistuva ja rajautuva kielenkäytön tapa

Diskurssi on tapa puhua ja ajatella.

Sosiaalisen käytännön muoto --> diskurssi sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutuksena ihmisten kanssakäymistä todellisissa sosiaalisissa tilanteissa. 

Semantiikka

Merkityssisältö. Mitä minulle tulee jostakin sanasta mieleen.

Esimerkiksi sana HEVONEN

• Hirnuminen
• kaviot
• harja ja häntä
• pehmeys
• suuri koko
• talli ja muu hevosten elinympäristö
• hevosrotuja
• heinä
• ratsastus ja muu hevosurheilu

Listaa voisi jatkaa kauan..



Lähteet:

• Miten kielestä kerrotaan Kielijuttujen retoriikkaa, Anna Mäntynen (2003)